On kai normaalia, että keväällä jokaiseen meistä iskee ainakin pieni, tiedostamaton halu muutokseen. Joihinkin se iskee oikein kunnolla. Minuunkin. Minulla se hillitön muutoksen halu vain tuntuu olevan päällä koko ajan. Aina tuntuu ettei mikään oma esine sovi minnekään, verhot ovat aina ihan tylsiä. Aina, vaikka kuinka repäisisi. Siirtelen paljon esineitä huoneesta toiseen, jotta niihin kyllästyisi samassa huoneessa. Tapetointi on pakkomielle. Olen haaveillut työhuone/oleskeluhuone (meillä on täällä tietokoneen seurana telkkari ja olemme tässä huoneessa koko ajan, olohuoneessa olo tuntuu kuin olisi kylässä) remontista iät ja ajat. Tämän huoneen tapetit ovat huonokuntoisimmat ja ne ovat kamalan laventelin väriset. Voi että, kun joskus olisi ihan oikeasti laittaa sen verran rahaa syrjään että saisi hieman sisustaa mieluisimmaksi. Kylppäriremontti on myös hyvinkin mieluinen ajatus, mutta siihen menisi huomattavasti enemmän rahaa kuin yhden huoneen tapetointiin.

Meidän keittiö täyttää ensi viikonloppuna vuoden! Ja se on edelleen ihana. Onneksi saimme sen tehtyä silloin. En kadu pätkääkään sitä tuskaa ja stressiä, minkä se aiheutti. Eikä enää tunnu yhtään niin pahalta kuin silloin se, että vietin viikonlopun anoppini kanssa, joka muuten on ihana ihminen, mutta vain yhden päivän kerrallaan.

Tällä viikolla lomailen. Tekemistä silti riittää. Olen ollut pienessä leikkauksessa, mutta siitä olen toipunut hyvin. Aionkin jaksaa tällä viikolla vaihtaa järjestystyä makkarista ja olohuoneesta. Lisäksi sen ihanan keittiön kaapit kaipaavat vähän siistimistä. Ja liinavaate/pyyhekaappi.. siinä sitä urakkaa vasta onkin.