Tänä vuonna toivoin niin paljon. Pistin silmät kiinni ja toivoin. Mikään toiveistani ei toteutunut. Mutta minullahan on jo kaikkea, en tarvitsekaan enempää. Niin monta tärkeää asiaa jää huomaamatta. Mutta yhden toiveen toteutumisen olisin ansainnut. Pala minua on jossain muualla, jos se ajatuksen voimalla hiipisi luokseni. Toivon nyt entistä enemmän. Jos luovun kaikesta muusta niin toiveeni toteutuu. Siihen en ole vielä valmis.

Olen sekava näin pieninä aikoina. Halusin kovasti nukkua. Nukkuisin ensi vuoteen, nukkuisin ja unelmoisin.

Olisinko kokonainen siellä jossain? Voisinko vihdoin olla se Minä, joka olen. Ja ansaitsisinkokaan mitään, vai olenko ikuinen vihan kaivo?

Kaikki ei ole kaiken arvoista, minä olen itseni arvoinen, muiden arvostuksen mukainen.

Ei ole mukavaa huomata, ettei kuulukaan minnekään. Kaikesta heitetään ulos, välittämättä tunteista. Tuntuu, että minut on torjuttu joka puolelta. Edes virtuaalimaailma ei hyväksy minua. Saan jäädä sivuun ilman kummepia selittelyjä. Älkää ottako henkilökohtaisesti, jos ette ole näin toimineet, en syytä ketään tiettyä vaan jotain, mitä en osaa selittää. Em voidaan tulkita itkunsekaiseksi vinkumiseksi.

Haluaisin jaksaa tehdä joulukortin. Haluaisin jaksaa siivota. Haluaisin jaksaa olla iloinen ja kutsua ystäviä kylään. Sen sijaan herään aamuisin ihan kappaleina huonosti nukutun yön jälkeen, tulen kotiin vielä pienempinä murusina ja loppu illan itken. Se, että saan noustua vessaan vaatii niin kamalia ponnistuksia, että menen takaisin lepäämään. Jos joku saa raahattua minut ulos niin tuntuu kuin kaatuisin ojaan. Sinne voisin jäädä nukkumaan. Sinnittelen ilman päiväunia iltaa ja kun menen nukkumaan en saa unta. Sitten kun saan niin herään koko ajan. Ja seuraavana päivänä sama uudestaan.

Minun oli pakko ottaa vähän omaa lomaa koulusta, ilmoitin, etten loppu viikkona tule. Miksi olen ihmisten kanssa, jotka saavat minut voimaan pahoin? Miksi en mielummin ole yksin? Välillä tuntuu, kuin kävisin ala-astetta, niin ilkeitä voivat ihmiset olla. Tykkään tosi paljon koulusta ja haluan oppia uutta, mutta ihmiset siellä tekevät lähtöni niin vaikeaksi, en vain halua mennä kouluun. Kuitenkin olen käynyt siellä joka päivä.

Ne ihmiset, jotka ovat minulle tärkeitä eivät nyt ole lähelläni. Kaipaan heitä. Sen voimin jaksan, että näen heidät taas joskus.

Olen ylpeä kun sain kirjoitettua tämän valituksen. Minun piti saada vain tehdä edes yksi pieni asia. Nyt lepään.

Väsymystä, turhautumista, surua, epäonnistumisia, stressiä, joskus jopa vihaa.

Jatkan hiljaiseloa, taustailen ja osallistun joskus johonkin jos jaksan.

Joskus otin paineita jopa tänne päivittämisestä, nyt en jaksa.

Ja kaikki lähetykseni saa julkaista omassa blogissa, olen unohtanut kertoa sen lähetyksessä. Ovathan kaikki saaneet minulta mitä on pitänyt?

Harmaa hiiri hiljenee talviuneen. Ehkä yllätän itseni ja päivitän joskus oikein urakalla.

Eikku tarjoaa ihania namuja, käykäähän osallistumassa!

Namuja tarjolla!

http://joulu2009.vuodatus.net/

Pääsimpä pitkästa aikaa oikein kunnolla hempeilemään, valmistujaiskortti ystävälle.

Tämän kertainen haaste löytyy täältä.

Kylläpä osasi olla vaikeaa tehdä korttia pojalle, miehelle oikeastaan. Kun ei ole minkäänlaisia poikamaisia kuvia, niin piti leikellä papereita sitten vain.

Hieman olen jo pihaa laittanut kesäkuntoon. Amppeleita vielä puuttuu, mutta niitä ostan sitten kun löydän haluamani.

Katoksen alle koriin laitoin karjalanneitoa, kaunis kukka, en ole ennen kokeillut.

Tein uuden kukkapenkin, jonne siirsin takapihalta (jossa emme oleile juuri lainkaan, koska se on niin varjossa) perennoita, nimeä en muista, joku varmaan osaa kertoa? Ja eturiviin tuli kesäkukkia, niidenkään nimeä en millään muista, tietääkö joku muu? Taimia riitti ruukkuihinkin.

Ja sitten tuo ihana tonttu, jolle piti jälleen saada ympärille jotain. Sinkkiämpäreissä on edelleen viime syksynä ostetut hopealangat. En tiedä mitä niille pitäisi kesällä tehdä. Yritin etsiä tietoa netistä, mutta ei löytynyt. Säilyykö ne kesän yli? Hieman kalpeita ne ovat, koko talven loistivat niin kauniina, olisivatko kuolemassa?

Aikoihin ei ole ollut inspiraatiota runoilla, mutta tämä aihe sai minutkin tarttumaan kynään. Hieman raakileeksi jäi, mutta kirjoitan sen sellaisena kuin se ensimmäisenä mielestäni pulppusi.

Runotorstain aiheen Kaksoisolentoni ja se löytyy täältä

Äidille

Sinun silmiesi suru

on minunkin suruni.

Sinun sydämesi taakka

minunkin sydäntäni painaa.

Sinun mielesi riemu

minutkin riemuitsemaan saa.

Sinun käsiesi hellyys

minut uneen tuudittaa.

Sinun sylisi lämpö

minua lämmittää.

Minun rakkauteni

sinun rakkaudestasi haarautuu.

Sinun onnesi.

Minun onneni.

Olimmehan joskus yhtä.

Hauska luonnos, tässä minun tulkintani.

Haasteen löydät täältä.

Viikon taon jälkeen jälleen mukana. Itseasiassa tein kortin viime viikonkin haasteeseen, mutta jostakin pölyisten ikkunoiden lomasta on päässyt sisälle ujuttauduttua jonkin asteinen kevätväsymys, en ole jaksanut edes kuvia siirtää koneelle. Tämänkin kortin tein perjantaina heti kun haaste ilmestyi, mutta minkäs teet laiskuudelle :D

Haaste täällä.

Marelon kiertävä paperikuori pyörähti täällä. Ylhäällä ottamani paperit, alhaalla tilalle laittamani,

Tässäpä ATC-kortti itselleni, nimeltään Home sweet home. Kulta oli hieman hämmästynyt tästä kortista, oli nimittäin ensin lukenut että kotona on ongelmia :D

Ja sitten 3d-kortti. Ensimmäinen tekeleeni ikinä, arkki on odottanut jo puolisen vuotta inspiraatiota ja nythän oli hyvä hetki käyttää se. Vielä on kaksi kuvaa samasta arkista jäljellä, mutta tämän näperryksen jälkeen voi mennä aikaa ennen kuin alan taas leikkelemään!

No niin, nyt on sekin aika koittanut kun päätin alkaa väkertämään noiden pikkukorttien parissa. Ja kuinkas ollakaan, jäin heti koukkuun ja teinkin heti useamman. Eilen jo aloitteltin ja tänään sitten alkavaa flunssaa torjuin askartelemalla lisää, lattialla tietenkin, niinkuin aina :)

Mielelläni otan kommentteja vastaan aikaansaannoksistani, olkaa lempeitä, olen todellakin ihan normikorttien teossakin ihan aloittelija!

Ja tässä valmistumisjärjestyksessä nimineen:

Babyboy

Babygirl

Tein sulle kotiviinin...

Springin to spiring

Think love

Princess

Aurinkokello

Korttini synttärihaasteeseen. Ihanan haastava malli, mutta hyvillä ohjeilla ei tämäkään rähmäkäpälä pudonnut kärryiltä :)

Ja toinenkin kortti samaan postaukseen, vaikkei haasteeseen olekaan.

Osallistuin haasteeseen kahdella kortilla, koska en ollut oikein tyytyväinen kumpaankaan, joten järkeilin, että yhdessä ne saavat luvan olla onnistuneita :)

Joitain juttuja mitä aikani kuluksi tein. purkit on tehty jo viime viikonloppuna, mutta olen unohtanut kuvata.

Kortti haasteeseen!

Minun mieleni on niin keväinen, että päätin jälleen käyttää värikkäitä kartonkeja kortin tekemiseen.

Heti aamusta innostuin tekemään mokkapalaa sekä kääretorttua. Uusimassa Kotivinkissä oli ihanan kuuloinen ohje laittaa täytteeksi appelsiinituorejuustoa ja päätin kokeilla. Täytyy sanoa, että melko nopeaa teki kauppansa, oli todella hyvää!