Tänä vuonna toivoin niin paljon. Pistin silmät kiinni ja toivoin. Mikään toiveistani ei toteutunut. Mutta minullahan on jo kaikkea, en tarvitsekaan enempää. Niin monta tärkeää asiaa jää huomaamatta. Mutta yhden toiveen toteutumisen olisin ansainnut. Pala minua on jossain muualla, jos se ajatuksen voimalla hiipisi luokseni. Toivon nyt entistä enemmän. Jos luovun kaikesta muusta niin toiveeni toteutuu. Siihen en ole vielä valmis.

Olen sekava näin pieninä aikoina. Halusin kovasti nukkua. Nukkuisin ensi vuoteen, nukkuisin ja unelmoisin.

Olisinko kokonainen siellä jossain? Voisinko vihdoin olla se Minä, joka olen. Ja ansaitsisinkokaan mitään, vai olenko ikuinen vihan kaivo?

Kaikki ei ole kaiken arvoista, minä olen itseni arvoinen, muiden arvostuksen mukainen.