On tosiaan hieman kiirettä pitänyt, kyläilyä on riittänyt ja kotonakin on ollut ihan liikaa tekemistä. Aloitan opiskelun 7. päivä joten olen yrittänyt tehdä mahdollisimman paljon "näkymätöntä mutta välttämätöntä" eli siivoillut kaappeja ja ottanut jo joulukoristeetkin pois. Ennakoin siis vain tulevaa käsittämätöntä väsymystä mikä väistämättä minuun iskee. Liekö psykologista..
Kalenteria tykkään pitää mutta jos lojuu vain kotona niin se on melko turha kapistus. Nyt olen kuitenkin syksyn aikana opetellut taas merkitsemään kaikien kalenteriin ylös. Ostinkin ihanan a5 kokoisen kalenterin syksyllä, silloin valikoimat ovat parhaimmat. Ja näin koululaisena kalenterin pitää olla tietysti lukuvuodeksi, ei kalenterivuodeksi. Se on jotenkin selkeämpää.
Muutama päivä sitten havahduin huomaamaan ettei minulla ole penaalia minne saan kynäni! No, ei auttanut kuin lähteä etsimään. Syksyllä sekin olisi totisesti ollut helpompaa, nyt tuntui ettei mistään löydy minulle sopivaa. Sitten jostain Tiimarin tavarapaljouden keskeltä pengoin VIIMEISEN ihanan, aivan minun näköisen penaalin. Ja tuossa se vain odottaa että pääsee kyniäni kyyditsemään.



Kouluun meno jännittää jo hieman, onhan edellisestä opiskeluajastani kulunut jo melkein kuusi vuotta. Onnellisena siitä että saan ammatin josta uskon pitäväni ja töitä löytyvän aion kuitenkin tarpoa muutaman vuoden eteenpäin ja tehdä parhaani. Sen näkee sitten keväällä miten jaksan.

Niin, huomenna alkaa tupakkalakko! Saatan siis viettää enemmän aikaani täälläkin välttääkseni tulevat astianheittosodat joita väistämättä tässä kodissa tulee hermojen ollessa molemmilla herkässä.